Ulkona, sisällä, ääneen, kabinetissa, vallassa vai rivijäsenenä? Näitä kysymyksiä olen jäänyt pohtimaan Kokoomus-keskustelun yhteydessä.
Vaikuttaminen on kinkkinen asia. En halunnut antaa haastatteluja ennen vaaleja, olin hiljaa, kun muut puhuivat. En halunnut enkä halua vahingoittaa yhteisöä, johon kuulun. Päinvastoin. Moni oli silloin sitä mieltä, että on väärin olla hiljaa. Moni myös käytti ääntään silloin, purin hammasta. Katsoin vierestä, kuinka muutuin epäkokoomuslaiseksi, amatööriksi, joka ei ymmärrä nykyajan politiikkaa, ihmiseksi, joka pelkää twitteriä ja ulkopuoliseksi. Siis oman porukan ilmaisuja käyttääkseni. Se oli erikoinen kokemus vaikka vaaliasetelman näkökulmasta sen jotenkin pystyin ymmärtämään. Toki tähän yhtyivät ulkopuoliset, joiden mielestä olin jopa vasemmiston/vihreiden/kommareiden myyrä.
Kun nyt, hyvin menneiden vaalien jälkeen, sanoo ajatuksiaan ääneen, ajattelin, että on tietysti vaara, että joku muu harmistuu. Pystyn ymmärtämään sen, että osa kokoomuslaisista, joiden kanssa uskon, että meillä on enemmän yhteistä kuin eroja, on loukkaantunut ja pahoittanut mielensä. Se on tosi harmi. Olisiko tapani vaikuttaa voinut olla toisenlainen? Ehkä. Vaan olisiko se rehellisesti avannut mitään? Olen varma, että Kokoomuksessa käydään hyvää arvokeskustelua, vaikka se ei ehkä monesta ensimmäisestä reaktiosta näy.
Mutta miksi aloittaa keskustelu julkisesti?
Politiikka on julkista keskustelua. Se on sen ominaispiirre. Politiikassa ja puolueissa ihmiset käyttävät äänivaltaansa myös ja erityisesti kommunikoimalla. Siitä ja poliittisista teoista syntyy myös puolueen arvokuva. Sisään- ja ulospäin. Kokoomuksesta käydään keskustelua joka tapauksessa. Kommunikointi ja keskustelu on iso osa arvojen määrittymistä ja määrittämistä. Jos sitä ei tee itse aktiivisesti, joku muu tekee sitä puolestasi. Sisällä tai ulkona.
Olen viime vuodet ollut passiivisempi kokoomuksen jäsen. Alkuvuodesta yllättäen huomasin, että Atte Kaleva on käyttänyt ääntäni niin puolue- kuin piirikokouksissa sillä hän on noussut yhdistykseni puheenjohtajaksi. En ole tässä yhdistyksessä enää, sillä minulle on tärkeää kuka ääntäni puolestani esimerkiksi puoluekokouksessa käyttää. Se kuitenkin ehkä osoittaa sen, että kokoomuksessa nyt ääntä on käyttänyt joukko, joka ei ehkä edusta meitä.
On selvästi vaikeaa ja monen mielestä kummastuttavaa käydä poliittista keskustelua ilman valtapyrkimyksiä. Moni on sanonut, että pitäisi sitten pyrkiä ”sisältäpäin” vaikuttamaan, aktiivipoliitikkona. Se on yksi tapa. Puolueen jäsen on kuitenkin minusta sisällä. Ei kaikista voi eikä pidä tulla aktiivipoliitikkoja eikä politiikan vaikuttaminen ole vain valtapositiosta jyräämistä. Silloinhan mitätöimme äänestäjät ja jäsenet sivuhenkilöiksi.
Ajattelen, että me äänestäjät ja jäsenet ”omistamme” politiikan. Ja äänen siinä. Myös (puolueen) vaalien välillä. Jokainen puolueen valtapositiossa oleva ihminen vastaa viime kädessä meille jäsenille ja on ääniemme myötä valittu tai ei. On outoa ajatella, että rivijäsen ei voisi kyseenalaistaa olemassa olevaa ja pyrkiä vaikuttamaan siihen omalla äänellään.
Ymmärrän yhteisön tarpeen puolustaa itseään, vaikka omasta näkökulmastani koen erikoisena, että se nyt näyttää puolustavan itseään arvokeskustelua, ei oikeistopopulismia vastaan. Tämäkin ehkä liittyy valtapositioiden kautta vaikuttamisen hankaluuteen. Valtarakennelma on usein jonkinlainen tasapaino, jota vallassa tai sen liepeillä oleva ei halua horjuttaa.
Minusta on todettu, että en ole kokoava. Syy miksi jätin pormestarivaalin kesken oli juuri se, että en kokenut voivani olla kokoava voima sille arvokirjavalle joukolle, jota mielestäni Kokoomus nyt yrittää olla. Poistuin koska en nimenomaan halunnut hajottaa, mutta en olisi siinä positiossa kyennyt kokoamaankaan. Tämän olen mielestäni ihan avoimesti todennut.
Kokoomus on ytimeltään hieno asia ja yhteisö. Ja sitä tarvitaan.
Mulla ei ole epäilystä siitä, etteikö kaikki kokoomuslaiset ajattele Kokoomuksen parasta. Mutta olen varma, että meillä on siitä erilaisia näkemyksiä. Jotta äänestäjä tietää mitä saa, minusta keskustelu ja linjojen vetäminenkin olisi tervetullutta. Olen pyrkinyt puheenvuoroon, joka, kokemani perusteella uskon, heijastelee monen jäsenen ja äänestäjän huolia.