Aina silloin tällöin joku huutaa, että valtiota tai kaupunkia pitäisi johtaa kuin yritystä. Vaikka se voi kuulostaa mukavan simppeliltä, ei ajatus kuitenkaan ole paras mahdollinen.
Ensinnäkin ei ole yhtä tapaa johtaa yritystä. Johtaminen ja sen laadukkuus on ollut yksi keskeisiä puheenaiheita yritysmaailmassa kiihtyvästi viimeiset 10 vuotta. Moderni johtaminen on palvelevaa vuorovaikutusta. Johtaminen ei ole enää yhden ihmisen hommaa, se on parhaimmillaan organisaation kulttuuriin perustuvaa toimintaa, joka arvojen kautta jalkautuu koko organisaatioon. Johtaminen ei ole vain virtaviivaistamista vaan se on johtamista merkityksen kautta.
Olisi hassua, että juuri kaupunki, joka on arkisen merkityksellinen jo itsessään, liikkuisi johtamisfilosofiassaan vanhakantaiseen suuntaan.
Politiikassa modernista johtajuudesta puhutaan aika vähän. Helsingin kaupunki on lähes 38.000 ihmisen työnantaja, jolla on töissä eri alojen ammattilaisia ja asiantuntijoita neljällä toimialalla ja keskushallinnossa. Kapea tapa nähdä johtaminen keskittyy siihen, kuinka pormestari johtaa ja silloin puhutaan helposti politiikan kähinöistä. Laaja-alaisemmin kaupungin johtamiseen kuuluu kuitenkin koko organisaatio, sen kulttuuri ja sen johtamisen periaatteet. Kaupungin johtaja johtaa ajatuksia, ihmisiä, asioita ja päätöksentekoa.
Jatkuvan ja nopean muutoksen maailmassa johtamisen suurin haaste ei ole strategioissa ja rakenteissa vaan siinä, millainen organisaation kulttuuri on, kuinka ihmiset arjessa toimivat ja käyttäytyvät. Viimeistään korona on laittanut myös kaupungin organisaation ja sen kulttuurin koville. Kuinka hyvin organisaatio pystyy ajattelemaan yhdessä, ennakoimaan, muuttamaan painopisteitä oikeaan suuntaan ja kommunikoimaan ihmisille, niin työntekijöilleen kuin kaupunkilaisille, näitä muutoksia?
Viime aikoina uutisissa on esiintynyt huolestuttavia tapauksia: Koskelan kammottava surma ja siihen johtaneet tapahtumat, HUS:in piilotetut raportit ja THL:n tutkimus siitä kuinka Helsingillä on jatkuva tai ajoittaista pulaa lähihoitajista ja sairaanhoitajista. On hyvä huomata, että mikään rekrytointikampanja ei saa lisää ihmisiä töihin kaupungille, jos nämä kokevat, että organisaation kulttuuri ei suosi hyvää ja modernia johtamista. Laadukas johtaminen on myös avain siihen paljon haluttuun tehokkuuteen.
Helsinki haluaa olla laadukas palveluiden tuottaja. Se haluaa olla houkutteleva ja merkityksellinen työnantaja parhaille mahdollisille kyvyille. Maailman parhaan peruskoulun tulee olla sitä myös niille, jotka ovat siellä töissä. Jotta näin tapahtuu, sen johtamisen kulttuurin tulee pohjautua moderniin vuorovaikutukseen, sisäiseen uteliaisuuteen ja reippaaseen tapaan myös kyseenalaistaa sisäisesti asioita. Sen tulee pohjautua sellaiseen ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihminen on autonominen olento, joka motivoituu haasteiden ratkaisemisesta, osallistumisesta ja merkityksestä. Ihminen ei ole keskiverto, jokainen ihminen on hämmästyttävä oma olentonsa. Tämä sama johtamisen ihmiskäsitys pätee myös politiikan lähtökohtiin.
Hyvä ja moderni organisaatiokulttuuri korostaa joustavuutta, sopeutumiskykyä ja muutoshalukkuutta. Se kannustaa joustavuuteen pyrkii priorisoimaan innovatiivisuutta, avoimuutta, diversiteettiä ja pidemmän tähtäimen suuntaa.
Kaupungit ovat maailmassa yhä merkityksellisempiä. Pääosa kaupungin tekemisestä on lakisääteisten palveluiden tarjoamista asukkailleen. Hyvä ja houkutteleva kaupunki, kuten Helsinki, haluaa myös panostaa näiden palvelujen laatuun ja laajuuteen. Inhimillisestä kantokyvystä huolehtimiseen kuuluu myös kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluita, joita laki ei vaadi, mutta, jotka ovat hyvän ja kiinnostavan kaupunkielämän edellytyksiä. On se samalla myös erinomaista elinkeinopolitiikkaa. Ekologisesta kantokyvystä huolehtiminen on myös kaupunkien hyvin konkreettinen tehtävä.
Kaupungista ei kannata tehdä ”luurankoa”, sen vahvuus on merkityksessä. Lähtökohtana kannattaa ehkä mieluummin ajatella, että kaupunki pyrkii rakentamaan mahdollisimman toimivat hyvän elämän edellytykset ja toimimaan ponnahduslautana myös yrityksille tarjota omaa lisäarvoaan. Kaupunki pitää huolen inhimillisestä, taloudellisesta ja ekologisesta kantokyvystä. Se tekee sen yhdessä työntekijöidensä ja asukkaidensa sekä yritysten kanssa.
Kaupunkia pitää siis johtaa kuin kaupunkia.