Ihmiskäsitys on politiikan ydin. Sen päälle rakennamme talouspolitiikkaa tai sosiaalipolitiikkaa, yrittäjyysmyönteistä yhteiskuntaa ja kilvoittelulle ja toimeliaisuudelle rakentuvaa hyvinvointia. Mutta tästä yhdestä asiasta ei voi kiistellä. Muissa asioissa voidaan sitten olla enemmän tai vähemmän liberaaleja tai konservatiiveja, puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä.
Kokoomuslaisena satun uskomaan Kokoomuksen periaateohjelmaan. Pidän sitä ja sen arvopohjaa erinomaisena lähtökohtana tasa-arvoisen, toimeliaan ja hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseen. Kokoomus ei ole etujärjestö vaan jotain enemmän, yhteiskuntaa uudistava ja rakentava voima. Kokoomus on nimensä mukaan kokoava, se siis kokoaa erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä yhteen, toimimaan jonkin arvopohjan mukaisesti. On aina tehnyt niin ja parhaimmillaan tekee niin jatkossakin.
En ole missään enkä koskaan kyseenalaistanut sitä, etteikö liberaali ja konservatiivi sopisi samaan kokoomuspuolueeseen. Juuri kokoavuutensa takia Kokoomuksen tulee kuitenkin olla hyvin arvojohdettu yhteisö. Periaateohjelma on puolueen jäsenten hyväksymä tapa tarkastella maailmaa. Se yhteinen arvopohja, jota puoluejohdon ja puolueen vaaleilla valituiden edustajien on vaalittava käytännön politiikan arjessa.
Kokoomuksen periaateohjelma on hienoa luettavaa. Kokoomuksen arvoina ovat vapaus ja vastuu. Hyvä ja reilu yhteiskunta kannustaa vastuulliseen toimintaan ja palkitsee siitä. Kokoomus näkee ihmisen aktiivisena toimijana, joka lähtökohtaisesti kykenee huolehtimaan itsestään. Ihminen lähtökohtaisesti on hyvä. Siis jokainen ihminen. Periaateohjelma puhuu myös ympäristöstä ja eläinten hyvästä kohtelusta, se ei vältä puhumasta isänmaallisuudesta: isänmaallisuus on kiintymystä kotimaahan, Suomi pysyy turvallisena ja vakaana yhteiskuntana, jos jokainen Suomessa asuva haluaa omalla panoksellaan rakentaa kotimaataan. Se vaatii välittämisen arvomaailmaa.
Kokoomuksen periaateohjelma ei kauhistele väestön vaihtumista, ei harrasta nationalistista retoriikkaa, ei jaottele ihmisiä syntyperän, uskonnon tai jonkun muun mukaisesti ”meihin ja niihin muihin”, ei sinne päinkään:
”Kansallinen ja kulttuurinen identiteettimme on moniulotteinen ja alati muuttuva. Kaikki identiteettimme ovat vahvuuksia, eivät rajoitteita: meillä on sekä annettavaa että saatavaa. Sivistykseen kuuluu avoimuus myös kansainvälisesti ja kulttuurisesti. Suomalaisuus on osa niin pohjoismaalaisuutta kuin eurooppalaisuutta, ja ne ovat osa suomalaisuutta.
Tämän päivän suomalaisuus on luonteeltaan avointa ja mukaan ottavaa.
Erilaisten kulttuurien välinen sivistynyt vuorovaikutus ja kanssakäyminen kuuluvat luonnostaan nykyaikaisiin yhteiskuntiin muun muassa työ- ja harrastus- sekä lähiyhteisöissä. Tulevaisuus on yhä kansainvälisempi, ja maailmanlaajuisissa verkostoissa syntyvät sekä ideat että niiden pohjalta kehitettävät tuotteet ja palvelut.
Laaja-alainen erilaisten kulttuurien ymmärtäminen on mahdollisuus kehittää Suomesta entistä avoimempi ja puoleensa vetävämpi maa, josta yhä useampi aktiivinen ihminen voi löytää paikkansa ja tehtävänsä. Minkäänlaista syrjintää emme hyväksy. Sivistyneeseen keskusteluun kuuluu aito moniäänisyys, erilaisuudesta kiinnostuminen ja eri mieltä olevien kunnioittaminen.”
Kokoomuksen periaateohjelma ei unohda maapalloa, ei kyseenalaista tiedettä eikä laita päätä pensaaseen maailman kriisitilanteen edessä: Lainsäädännöllä ja verotuksella on suosittava sellaista kulutuskäyttäytymistä ja liikkumista, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän ympäristökuormitusta. Luonnonvarojen tuhlausta on johdonmukaisesti vähennettävä, ja niiden käytön on oltava kestävää. Erityisesti on vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä, lopullisena päämääränä niiden käytöstä luopuminen.
Edustuksellinen demokratia on myös vastuussa ihmisille. Kokoomus pitää tärkeänä, että vaikka päätökset voivat olla ei-toivottuja, niitä pitää silti kyetä tekemään ja perustelemaan. Politiikka ei ole leikkiä, se on vakavaa päätösten tekemistä, jotta meillä olisi hyvä tulevaisuus.
Kokoomusta on aina pidetty sivistyspuolueena. Periaateohjelma linjaa siitä kauniisti:
”Sivistyksen tehtävä on yhdistää ihmisiä ja ihmisryhmiä, ei erottaa niitä toisistaan. Sivistys on jatkuva matka ihmisyyden ja maailman parempaan ymmärtämiseen ja paremman elämän edellytysten rakentamiseen. Se rakentaa siltoja yksilöiden, sukupolvien, kansakuntien ja kulttuureiden välille ja auttaa työskentelemään yhdessä kaikkia koskevien haasteiden voittamiseksi.
Toisten ihmisten arvon tunnustaminen ja myötätunto muita kohtaan on sivistyneen ihmisen keskeinen luonteenpiirre. On parempi rakentaa sille, mikä yhdistää ihmisiä kuin sille, mikä erottaa. Ihmisyyteen kuuluu oman rajallisuuden hyväksyminen ja armollisuus sekä itseä että toisia kohtaan. On hyväksyttävä se, että vaikka kukaan ei ole virheetön, jokaisella on sama ihmisarvo.
Sivistyksen monet ulottuvuudet kasvattavat paitsi kykyä ajatella ja toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa, myös tervettä itseluottamusta ja uskoa siihen, että isotkin ongelmat ovat ratkaistavissa. Tämä on myös kokoomuslaisen sivistyspolitiikan tavoite. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan kykyä tunnistaa mahdollisuudet muuttua itse, luoda uutta ja uudistaa vanhaa. Vastuu lapsista ja nuorista merkitsee tehtävää kasvattaa heistä vastuullisia ja empaattisia ihmisiä, jotka etsivät aina muutosta kohti parempaa ja uskovat tulevaisuuteen.”
Periaateohjelma linjaa myös yhteiskunnan luottamuksen ilmapiiristä, siitä mikä syntyy ihmisten puheista, käytetystä retoriikasta ja tavasta kunnioittaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa.
”Luottamus yhteiskuntaa kohtaan perustuu siihen, että tarpeen vaatiessa saa oikeutta, tulee kuulluksi ja tasapuolisesti kohdelluksi. Jokaista on taustastaan riippumatta kohdeltava yhteiskunnassa yhtä arvokkaana.”
Periaateohjelman kokoomus uskoo ihmiseen, koulutukseen, tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja edistykseen. Se uskoo ihmisen hyvyyteen, on tämä sitten yksinhuoltaja, yrityspäättäjä tai maahanmuuttaja. Se ei jaottele ihmisiä ”meihin ja niihin muihin”. Se haluaa kannustaa ihmisiä kasvamaan ja toimimaan, sillä ainoa tapa luoda hyvinvointia on yhteiskunta, joka perustuu toiminnalle ja tekemiselle, vastuulle ja yrittämiselle. Siksi se ei halua rankaista onnistumisesta ja menestymisestä. Kokoomuksen periaateohjelma nojaa ihmisen kykyyn ratkaista viheliäisiä ongelmia eikä perustu pelkoon tai nojaa entiseen. Se uskoo ihmiseen, joka rakentaa yhteistä, ei koneistoon, joka antaa soveliaasti valtaa ihmiselle.
Kokoomuksen periaateohjelmaa lukiessa innostun aina (juu, ymmärrän, että tämä on joku outo persoonallisuuspiirre : )) uudelleen politiikasta, Kokoomuksesta, puoluetoiminnasta ja yhteisestä missiosta. Tällaista yhteiskuntaa haluaa olla rakentamassa! Näiden ihmisten kanssa, jotka ovat tämän periaateohjelman takana!
Jokainen tietää, että ohjelmapapereilla voi pyyhkiä takapuolta, jos ne eivät toimi oleellisena peilinä arjen politiikan tekemisessä, puheissa ja teoissa. Jos periaatteet ja arvopohja eivät toimi vahvasti tekemisen ankkurina, puolue toimii valtapuolueena, ei arvopuolueena. Kaikki siis käy, kunhan ollaan vallankahvassa.
Nyt puolueessa on joukkio, joka avoimesti kannustaa Kokoomusta parantamaan persuyhteensopivuuttaan, jotta päästään valtaan. Osa tästä joukosta myös edustaa samanlaista ajatusmaailmaa kuin Perussuomalaiset, ei siis vain taktikoi. Itse asiassa varsinkin jos (ja tämä on kyllä itselleni massiivisen kokoinen jos) lähdetään ajatuksesta yhteisestä hallitusyhteistyöstä avoimesti äärioikeistolaisen puolueen kanssa, oma arvopohja on syytä määrittää tarkasti. Missä menee raja? Muutoinhan raja jää auki, kynnyksen yli lappaa kaikenlaista ja oma identiteetti hämärtyy niin omilta kuin muiltakin. Jäseniltä ja äänestäjiltä. Ihmisiltä, jotka kokevat kokoomuksen aatemaailman yhteiskuntaa oikealla tavalla kehittäväksi voimaksi, mutta eivät halua samalla kannattaa mitään äärioikeistolaisuuden kanssa edes flirttailevaa agendaa.
Maailmassa, jossa leviävä ja vahvistuva radikaali äärioikeistolainen ajattelu haastaa globaalisti perinteiset oikeistopuolueet ja niiden periaatteet (ja koko poliittisen järjestelmän), vastuullisen oikeistopuolueen velvollisuus on pohtia aatettaan ja arvojaan ja myös vetää rajoja.
Puolue ja aate ei koskaan ole tyhjiössä vaan elää aina aikansa kontekstissa. Lipsuminen tapahtuu helposti huomaamatta. Ensin puheissa. Kuin huomaamatta aletaan käyttää retoriikkaa, jossa korostuu ajatus ihmisten erilaisuudesta liittyen mm. syntymämaahan, kulttuuriin tai uskontoon, omasta paremmuudesta suhteessa tähän erilaisuuteen ja protektionistinen ”oman” suojelu. Siinä missä puolueen linja on kansainvälinen, avoimuuteen ja yhteistyöhön uskova, puheet ja sitä kautta teot alkavat kutistaa politiikkaa sisäänpäin kääntyneeksi ja kasvun sijaan nollasummapeliä pelaavaksi uhkakuvilla pelotteluksi.
Puheet normalisoivat, liu’utaan vaivihkaa kulmaan, joka ei enää muistuta periaateohjelman julistuksia lainkaan. Onko Kokoomus sitten siellä? Ei puolueena. Mutta sen laidoilla luistellaan sinne päin vaarallisesti. Mutta eihän konservatismissa ole mitään pahaa? Konservatismi on aatteena hätää kärsimässä ja se näkyy maailmanlaajuisesti konservatiivien puoluekentässä. Puolueet joko jakautuvat sisäisesti tai ne kuihtuvat ulkoisen paineen, uuden oikean laidan liikkeen, puristukseen.
Otetaan esimerkki. Talvella huomasin olevani jäsen kokoomusyhdistyksessä, jonka johtoon oli noussut Atte Kaleva. Samassa yhdistyksessä on (tai ainakin silloin oli) jäsenenä myös mm. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja, avarakatseinen, EU-yhteistyön veteraani, Ilkka Suominen. Minun on vaikea nähdä Ilkka Suomista kalevalaisena. Kaleva kuitenkin käyttää myös Ilkka Suomisen ääntä mm. puoluekokouksessa. Kaleva ja kumppanit ovat ensimmäisinä toteamassa, että kyllä konservatiivi ja liberaali sopivat samaan puolueeseen, edustaen itse tällöin muka konservatiivia. Tosiasiassa kyse on ääriajattelusta, joka yritetään pukea konservatismin hyväksyttävämpiin vaatteisiin.
(Kehotan muuten passiivisempia rivijäseniä tarkastamaan missä yhdistyksessä ovat ja kuka ääntä käyttää, muutos on ollut nopea. Itse vaihdoin yhdistystä. Ja ei-kokoomuslaiselle lukijalle tiedoksi, että Kokoomuksen puoluekokouksessa siis edustus tulee yhdistyksistä yhdistyksen jäsenmäärän perusteella. Useimmiten edustajaksi valitaan yhdistyksen puheenjohtaja.)
Puolue voi vaikuttaa tähän kehitykseen paitsi pitämällä huolen siitä, että omaa ääntä puolueen arvojen määrittelyssä käyttää ajatusmaailmaltaan yhteensopiva henkilö, myös kollektiivina esimerkiksi ehdokasasettelulla, johdon kommunikoinnilla, sillä kuinka se palkitsee ihmisiä luottamustehtävin ja tietysti keskustelemalla ja kommunikoimalla periaatteistaan ja tekemällä selväksi asiat, jotka eivät ole ok, vaikka veropolitiikasta olisimmekin samaa mieltä. Tekemällä siis käytännön johtamistyötä.
Arvopohja ei ole matematiikkaa, jossa voidaan todeta, että koska ”meillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä” ja vain tämä yksi asia, ihmisarvo, suhtautuminen ihmiseen, ihmiskäsitys eroaa vahvasti, olemme yhtenäisiä ja kaikki hyvin. Kyse ei ole määrästä vaan siitä, mihin vedetään raja. Mitä asioita yhteisesti sovitusti emme aja tai kannata. Arvopohja ei rakennu ynnäten plussia ja miinuksia ja todeten, että plussia on enemmän. Joissain asioissa se vaatii rajojen vetämistä. Kyse ei ole ”eri suuntauksista” ja niiden yhteensopivuudesta.
Näkemys yhtäläisestä ihmisarvosta, suhtautuminen äärioikeistoon, oikeistopopulismiin ja siihen liittyvä puhe (politiikassa myös puhe on aina teko) ovat asioita, joissa rajanveto on välttämätön. Se on se yksi asia, joka kumoaa kaiken muun hyvän ja kauniin. Ihmiskäsitys on politiikan ydin. Sen päälle rakennamme talouspolitiikkaa tai sosiaalipolitiikkaa, yrittäjyysmyönteistä yhteiskuntaa ja kilvoittelulle ja toimeliaisuudelle rakentuvaa hyvinvointia. Mutta tästä yhdestä asiasta ei voi kiistellä. Muissa asioissa voidaan sitten olla enemmän tai vähemmän liberaaleja tai konservatiiveja, puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä.
Valtapoliitikko puhuu helposti politiikasta ”pelinä”. Tämä näkee myös silloin peilaten omaan ajattelutapaansa kaikilla muillakin jotain ”pelejä” vaikka sellaisia ei olisi. Pelaaja taktikoi, peluuttaa muita ja pyrkii voittamaan pelin kokoamalla taakseen riittävän määrän kannattajia. Kenties myötäillen tai päältä katsoen epäasiallista retoriikkaa tai ahdasmielistä ajatusmaailmaa. Ei siis itse edusta äärilaitaa, mutta käyttää sitä hyväkseen. Tai kumpi nyt sitten lopulta käyttää ketäkin pelinappulana.
Kokoomuksen periaateohjelma puhuu arvoista uudistuvana luonnonvarana: ”Eri suuntausten jatkuva keskinäinen vuorovaikutus ja tasapainon hakeminen tuottavat sen voiman, jonka avulla kokoomuksen aate on kyennyt ja kykenee samalla kestämään aikaa ja elämään sen mukana.”
En suostu uskomaan, että tämä 100-vuotinen kansanliike haluaisi puolustautua vimmaisesti sen omia liberaaleja vastaan siksi, että se haluaisi mieluummin puolustaa äärioikeistolaista flirttiä. Oli kyse sitten kannatusoptimoinnista tai mistä tahansa. Itse ajattelen, että puolueen aatteen puolustuksen rintamalinja on toisessa kohdassa. Tämä osoittaa ainakin sen, että emme ole yhtenäinen joukkue, vaikka vaalimenestystä tulikin. Tiedän sen nyt viimeistään saamastani palautteesta, puolesta ja vastaan.
Yhtenäisyyttä on mahdoton rakentaa hyllyvälle arvopohjalle, jossa vaivihkaa vasen käsi tekee jotain mitä oikea teeskentelee, ettei näe. Nyt on hyvä hetki ”eri suuntausten keskinäiselle vuorovaikutukselle” ja viimeistään puoluekokouksessa myös arvopäätöksille, jotka kirkastavat Kokoomusta niin jäsenilleen kuin äänestäjille sitä mitä ”suuntaa” se ei ota. Ja jos sitten Kokoomus kulkee äärilaidalle, ei ainakaan laput silmillä tai ulospäin valheellisesti toista väittäen. Aatteen valtavirta, ja tämän valtavirran sisältö, on hyvä porukalla päivittää.
Kokoomus on hieno yhteisö, jolla on hieno aate. Sitä pitää puolustaa.